23.5.16

Saako olla introvertti?

Kerroin teille aiemmassa tekstissäni, että vietin lauantaipäivän parinkymmenen muun bloggaavan naisen kanssa. Minulla oli mukavaa, mutta kuten aina tällaiset isolla porukalla kokoontumiset, päivä kävi voimilleni. 

En tuntenut paikanpäällä olleista ennestään ketään. En voi vieläkään sanoa tuntevani heistä ketään.

Olin ehkä hiljainen, vaikka juttelin ja kyselin välillä itsekin ihmisiltä jotain.

Silloin kun puhun, puhun asiaa, ja saatan paljastaa paljonkin itsestäni kerralla. Kuuntelen muiden juttuja mielelläni ja muodostan sitä kautta muista kuvan mieleeni. Mutta en juurikaan huutele väliin muiden keskustellessa, olen ehkä harkitseva ja hidas puheessani.

Kuulostaako sinun tavaltasi toimia? Pidetäänkö sinua monesti ujona ja hiljaisena, vaikka et ehkä itse sanoisi olevasi ujo? 

Kun tapaan jonkun ihmisen kahden kesken, minun on helppo jutella ja mielelläni jopa vedän keskustelua, vaikka tapaisimme ensimmäistä kertaa. Tykkään myös ohjata pieniä ryhmiä, työnjohtokin on minulle mieluisaa. Minun juttuni on kahdenkeskisyys ja enintään muutaman hengen ryhmät.


Kuulostaako tutulta? Minä olen introvertti. 





Introverttius on nykypäivänä jollain tapaa taakka. Extrovertti koetaan monesti sosiaalisemmaksi, ja sosiaalisuushan on plussaa sekä työmarkkinoilla, että vapaa-ajan seurustelussa.

Minun on vaikea tutustua ihmisiin, jos tapaan useita uusia ihmisiä yhtäaikaa. Hakeudun mielelläni kahdenkeskisiin keskusteluihin, ja jos haluan tutustua johonkin ihmiseen paremmin, kutsun mielelläni uusia tuttavuuksia vaikka kahville. Yksitellen. Sellaisesta pidän.


Vaikka olen introvertti, ja hiljaisempi ryhmässä, minulla on useimmiten silti kaikki ok.

Voi olla ärsyttävää, kun extrovertit (varmasti ihan hyvää tarkoittaen) alkavat kyselemään joukolla, "onko sulla kaikki hyvin, kun olet niin hiljaa?"

Tekisi mieli vastata  "On, minulla ei vain ole tapana hölistä koko ajan kovaan ääneen, tykkään olla omissa ajatuksissani, kuunnella ehkä muiden juttuja tai ehkä en vaan saa suunvuoroakaan, kun te olette niin kovia puhumaan. " Mutta se olisi epäkohteliasta. Vastaan siis: "Juu, kaikki hyvin!" Jos joku on oikein hauska extrovertti, hän tekee tästä nopean päätelmän ja sanoo "Olet vaan tuollainen hiljainen ihminen, ok!"

Jep, olen hiljainen ryhmässä ja sinä et. Minun hiljaisuuteni koetaan huonoksi asiaksi - onkohan minulla kaikki hyvin? Miksi kukaan ei kysy: "Onko sulla kaikki hyvin, kun pälätät koko ajan ihan kaikesta?" Sillä sehän olisi vaan vastaava kysymys.


Onneksi meille introverteillekin on tilaa :) Minulla on useita ystäviä, joiden kanssa viihdyn. Parhaiten viihdyn heidän kanssaan kahden kesken. Mutta koskaan minulla ei ole ollut sellaista laajaa, kymmenien ihmisten kaveriporukkaa, enkä sellaista edes kaipaa. Minun juttuni ovat pienemmät piirit :)

Eivätkä kaikki introvertitkaan ole samasta puusta, Minä esimerkiksi nautin siitä, että minulla on paljon tekemistä ja ohjelmaa vapaa-ajallani - mutta mieluiten läheisten ihmisten kesken, ei isoissa porukoissa. Moni introvertti taas saattaa tykätä ihan vaan itsekseen olemisesta. Ja sekin on yhtä lailla ok. Introvertteja ja extrovertteja on erilaisia. Introverttikin voi olla hyvin puhelias ja äänekäs, kun on omassa, tutussa seurassaan.

Onko muita, jotka tunnistavat itsessään introvertin? 


Itseään ja introverttiuttaan voi testata täällä.

Introvertti on ujo, ja muita harhaluuloja täällä.


Loppukevennyksenä sisäpiirin huumoria introverteille xD


EDIT: Väärinkäsitysten välttämiseksi korostan vielä loppuun sitä, että en siis itse mitenkään pidä ongelmana sitä, että olen introvertti.

Haluaisin vaan muistuttaa siitä monia extrovertteja, että sillä sivussa viihtyvällä tyypillä on varmastikin kaikki ihan hyvin, vaikka hän ei ole koko ajan äänessä :) Ja yhtälailla sillä koko ajan äänessä olevalla voi olla jotain huonosti, kuin hiljaisellakin. Joten annetaan kaikkien toimia ryhmässä, niinkuin he itse valitsevat tavakseen olla :)




19 kommenttia:

  1. Taidan olla se toinen ääripää, ja tulikin sellainen olo että tekis mieli pyytää sulta anteeksi lauantain automatkan..? 😂

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D Haha - siis ei mua haittaa että muut puhuu ja puhuu ja puhuu :D Minä vaan en silloin aina puhu tai koeta saada suunvuoroa :) Mä viihdyn ihan hyvin, vaikka olisin hiljempaa :) Eli kuten sanoin niin kaikki on silti ihan hyvin, vaikka introvertti on hiljaa - ei häneltä tartte pyytää anteeksi :)

      Poista
  2. Tämä teksti oli kuin minun suustani (tai kynästäni). Joka sana. 😊

    VastaaPoista
  3. Tunnistan itseni niin hyvin kuvauksestasi! Olen varsin puhelias pienessä (tutussa) porukassa. Isomman jengin kanssa taas enemmän kuuntelija. Minua ahdistaa ajatus alkaa höpöttää isossa porukassa jotain, vaikka suurin osa olisikin tuttuja. Ahdistaa ne kaikki tuijottavat silmäparit. Lauantain tapaamiseen tuleminen oli tosi jännä juttu. Kun olen varsin hiljainen ryhmässä, niin uusien tuttavuuksien tekeminen ei ole kovin helppoa. Vaikka halu,olisi kova! Onneksi tapaaminen oli niin rento ja sai miglailla ja jutella paljon myös kahdenkesken ihmisten kanssa, niin pääsi itsekin ääneen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No hyvä että viihdyit :) mäkin viihdyin, vaikka tosiaan jäin vähän sivuun mutta introverttina viihdyin kyllä ihan sivussakin :)

      Poista
  4. No varmaan tiesitkin että myös mä olen aika introvertti henkilö ja vielä sellainen joka viihtyy paljon omissa oloissaan :) En mä koe sitä kuitenkaan heikkoutena sillä meitä mahtuu maailmaan monenlaisia ja vaikka mäkin usein jään seinäruusuksi niin silti ihan viihdyn vaikka saatan vaikuttaa tympääntyneeltä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, tiedän xD Joo, kyllä mäkin viihdyn mutta ärsyttää välillä kun ihmiset kyselee "onko kaikki hyvin!" :D

      Poista
  5. Sama täällä. Ihan vois olla miun kirjoittama teksti. :)

    Mulla on muuten kans migreeni, aurallinen ja puutuneisuutta, gluteeniton ruokavalio on auttanut paljon. Otan myös lisäravinteita mm. magnesiumlisää. Tuli vaan jostain nyt päähän kirjoittaa nää tähän samaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Magnesiumlisä on nyt itselläkin taas ostoslistalla! Suonenvedot on täällä taas...

      Poista
  6. Tunnistan selkeästi itseni tekstistä. Pahimpia tilanteita on kun ison ryhmän huomio on täysin itsessäni (kuten lauantaina esittelyt :D) vaikka olen sosiaalinen tyyppi niin helpommin lähden juttelemaan kahden keskeisesti tai ihan muutaman ihmisen porukassa. Inhottavaa kun joskus hiljaisuus on heijasettu tympeään ihmiseen. Se on kaksi eri asiaa ! Mutta joo, et ole yksin tämän asian kanssa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin siinä käy, kun on mieluummin vähän hiljassa niin pitäisi koko ajan hymyillä ettei kukaan tule kysymään "onko kaikki hyvin" tai luule ylimieliseksi xD

      Poista
  7. Ah, samaistun niin täysin, hyvin kirjoitettu! Koen myös joskus ettei intoverttiutta oikein hyväksytä, erityisesti lapsen kohdalla ahdistaa ihmettely "onko kaikki hyvin" jos toinen ei ole suuna päänä. Kirjoitin myös omaan blogiini joku aika sitten just tästä aiheesta, käy tsekkaamassa jos haluat! :) http://thediystories.blogspot.fi/2016/02/introverttina-ekstroverttien-maailmassa.html

    VastaaPoista
  8. Tuttua! En oo ennen ajatellut että olisin introvertti, mie vaan tykkään pienemmistä porukoista ja isommassa porukassa kuuntelen muita. Mut semmonen olin jo pienenä, serkut ja siskot pelasi jalkapalloa tai kymmentätikkua ja minä kuuntelin kun aikuiset jutteli keskenään.. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä kans jo pienenä oon viihtynyt paljon omissa ajatuksissani, ja pienemmissä porukoissa :) Introvertiksi synnytään! :)

      Poista
  9. Tunnistan itseni. Minä myös niitä introvertteja, jotka rakastaa yksinoloa. Jo nuorena valitsin välillä yksinolon ystävien seuran sijaan ja niin teen edelleen. Koen myös tarvitsevani yksinoloa ja hiljaisuutta. Silti voin olla hyvän ystävän tai puolison seurassa myös koko ajan äänessä ja rakastan hyviä, pitkiä keskusteluja. Myös toinen lapseni on introvertti ja kuten joku yllä sanoikin on todella ikävää ettei lapselle oikein hyväksytä introverttiutta ja ettei sitä osata nähdä positiivisena asiana, vaan yritetään jopa muuttaa lasta ekstrovertiksi. Sitäkään ei oikein moni tajua, että yksinolo on eri asia kuin yksinäisyys, niin lapsella kuin aikuisella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toi on totta! Jos lapsi on hiljainen, se monesti kans puetaan vähän niinkuin negatiivisiin kommentteihin tai puhutaan ujosta. Meillä Ruu on varmastikin myös introverttia tyyppiä, sen huomaa jo nyt :)

      Poista
  10. Mahtavaa, että asia tuotiin esille. Itse olen myös hieman hissukampi isoissa ryhmissä tuntemattomien kanssa eikä se ole koskaan minua haitannut. Muita kyllä on. :D

    VastaaPoista
  11. Ihan loistava postaus! Teksti oli suoraan kuin omasta päästä. Inspiroit myös minua pohtimaan blogissani tätä asiaa :)

    VastaaPoista

Kiitos käynnistäsi :)

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...