24.5.16

Olipa kerran epätrendikäs ylivarovainen äiti.

Nykyään on melkeinpä muotia julistaa kilvan syövänsä vaikkapa huoletta salmiakkia, graavilohta ja pehmeitä juustoja raskausaikana.

Jos erehdyt jollain vauvapalstalla sanomaan, että itse pyrit tekemään juuri niinkuin neuvolan suosituksissa sanotaan, saat naureskelua ja ylimielisen leiman otsaasi. Selvästi koetat olla jotenkin parempi äiti kuin muut, kun et syö salmiakkia odotusaikana!

Lopulta ketjussa kukaan ei enää uskalla sanoa noudattavansa suosituksia ja kuvat salmiakkipusseista saavat tykkäyksiä - hyvä hyvä, syödään kilpaa ja nauretaan yhdessä noille suosituksille ja tutkimuksille.





On muodikasta sanoa, että ei usko saavansa listeriaa. Mistä tämä kumpuaa? 

On myös trendikästä sanoa, että taapero saa kiivetä vaikka puun latvaan jos sitä huvittaa, siitä se oppii jos putoaa. Eikä kaatunutta lasta pidä hoivata, lapsi oppii huonoille tavoille - lapsen pitää nousta itse ja mennä menojaan.


Jo lapsena pidin jostain syystä laulusta, jossa laulettiin jotenkin näin:

"Voi voi voi
Olipa kerran mummo, joka oli aina huolissaan - kun taivaalta satoi vettä, hän oli siitäkin huolissaan. Sillä sateella helposti nuhan saa, ja vuoteeseen joutuu makaamaan. Ja sellaisesta mummo, oli kovasti huolissaan. 
Jos ulkona paistoi päivä, hän oli siitäkin huolissaan, silloin aurinko kirkasti häikäisee, ja sellaisesta mummo, oli kovasti huolissaan!" 




Laulussa kerrottiin mummosta, joka oli kaikesta huolissaan. Laulun sanat kolahtivat, tykkäsin mummosta. Niin olen minäkin huolissaan, ja olen aina ollut.

Kun aurinko paistaa, Ruulla on usein ohutta pitkähihaista päällä. Ettei aurinko polta.

Kun Ruu kaatuu, huuliltani pääsee tahaton Voih! tai vastaavaa kauhistelua. Ja kysyn, sattuiko.

Kun Ruu menee portaita tai kivikossa, sanon aina "Varovasti nyt"

Ruu oppi jo varhain sanomaan itse "Ettei vain sattuisi mitään" On tainnut kuulla äidiltään.


Pelkään suunnattomasti lapseni puolesta. Pelkään masuvauvani puolesta, pelkäsin Ruun aikana monta kuukautta keskenmenoa niin että itkeskelin iltaisin ja kun Ruu ei potkinut, pelkäsin että hän on varmaan halvaantunut alaraajoista.






Ruusta on kasvamassa hyvin empaattinen tyttölapsi. Hän sanoo usein kavereilleen "Voii pientä" tai silittää tai muuten hoivaa. Kun minä itkin koiramme Punkin poismenoa, Ruu lohdutti äitiään "Äiti, ei mitään hätää äiti".


Mutta ihmettelen, miksi ihmeessä meistä on tullut sellaisia, että emme saisi myöntää olevamme huolissamme? Miksi koetaan paremmaksi se, että on huoleton ja rohkea eikä vaikka raskausaikana noudata yhteiskunnan suosituksia. Se 9 kk on kuitenkin hyvin lyhyt aika, miksei silloin voisi koettaa tehdä niinkuin vaikka varmuuden vuoksi asiat? 






Vaikka olen ehkä ylihuolehtivainen äiti, on lapseni silti oppinut juoksemaan, kiipeämään ja saanut seikkailla. Mutta on Ruukin varovainen menossaan. Varmaan siksi, koska minä olen tällainen.


Tiedostan, että jonain päivänä meillä vielä käydään Ruun kanssa kovia taisteluita siitä, kun Ruu irrottautuu huolehtivaisesta äidistään. Ehkä minua helpottaa se, että irtaantuminen kuuluu asiaan ja normaaliin kehitykseen - tai sitten se ottaa koville jokatapauksessa.



En minä väitä olevani muita, niitä vähemmän huolehtivia parempi äiti tai odottaja. Tämä vaan kuuluu perusluonteeseeni. Mutta ihmettelen, miksi huolehtiminen on niin epätrendikästä? 


Kuvat viime kesän Legolandin reissultamme, postaus täällä!


11 kommenttia:

  1. Mä luulen, että seuraavaa odottaessa olen rennompi suositusten noudattamisessa. Uusia suosituksia tulee kuin sieniä sateella ja se mikä oli viime viikolla okei ei välttämättä olekaan enää seuraavalla. Suositukset ovat myös niin erilaisia eri maissa, että tuntuu jo ihan pöhköltä noudattaa aivan kirjaimellisesti. Mä leoa odottaessa noudatin aivan sataprosenttisesti ja olin aivan supervarovainen - tietysti kun oli uusi juttu eikä oikein osannut suodattaa maalaisjärjellä. Uskon, että suositukset on juurikin sen jatkuvasti muuttumisen vuoksi joillekin vähän epäuskottavia vaikka eihän niitä tietysti aivan tuulesta ole temmattu. Se on hyvä vaan kun olet varovainen ja huolehdit. :) Huolehtiminen on vain hyvästä. Hassua muuten, nyt täällä Maltalla monelle Leon aurinkolasit ja uv-puku on ollut oikea ihmetys. En ole nähnyt yhdelläkään lapsella aurinkolaseja ja pääosin kaikki on ilman hattuakin. :o

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä en pidä sitä yhtään huonona asiana, että uusia suosituksia tulee :) mielelläni otan tällaisen tiedon vastaan. Mieluummin niin, kuin että saisin tietää vaikka 8 vuoden päästä että jokin on tosi pahaksi mitä olen tehnyt ja ehkä lapseni kärsisi siitä myöhemmin. Esim makeutusaineista uskon aspartaami olevan sellainen josta tulemme vielä kuulemaan huonoa. Siksi vältän sitä erityisesti nyt raskausaikana.. Olen siis jo ennakkoon varovainen :D

      Poista
    2. Joo todellakin! :) meinasin, että oon rennompi niin etten ehkä jokaisesta suomalaisesta ravintolasta kysy onko pastöroitu tuorejuusto jne. Suomessa kun nää asiat on niin hyvin, ettei tarvitsisi pelätä niin paljon. Aivan sydän sykkyrällä silloin kun tajusin syöneeni tuorejuustoa enkä tiennyt alkuperää. :p

      Poista
  2. Mua ihmetyttää myös varsinkin niiden suositusten vähättely, joissa on ns. kertalaakista-riski, kuten graavikala ym. listeriariskiset.. Tuorejuustokin on superhelppo tehdä itse turvallisesti, ja salaatti paahdetulla fetalla on riskittömän hyvää, luovuutta kehiin vain :) Inkiväärin, pinaatin ym kanssa olen vähän rennompi, kun niissä kyse on enemminkin määrästä. En ostaisi salmiakkipussia itselle, mutta kaverin tarjotessa voin ottaa yhden karkin, tai vaikka kertaluontoisesti kupillisen inkivääriteetä. Suosituksille on syynsä (ei raskaanaolevien kiusaaminen), ja kuten sanoit, kyseessä on kumminkin lyhyt aika. :)

    VastaaPoista
  3. Täällä yksi ylihuolehtivainen äiti ilmottautuu! Varovasti kuuluu meidänkin sanavarastoon ja nyt raskausaikana pannassa ovat kaikki kielletyt (ja vähemmän kielletyt) aina tavallisista deodoranteista kahviin. :D Ärsyttää itseäkin se, että omaan varovaisuuteen suhtaudutaan ylimielisesti ja pilkaten. Uskon kuitenkin, että ihan hyvä tapa toimia on tämäkin ja palkitsee tulevaisuudessa :)

    VastaaPoista
  4. Olen ihan samaa mieltä kanssasi☺ ja olen kuullut itsekin siitä, että olen tiukkapipo noudattaessa neuvolan suosituksi.Jos vielä neljännen saan niin aion noudattaa sittenkin..Umpun blogi kirjoituksesta olen itsekin parturi-kampaajana hiusten värjäämistä eri mieltä. Kyllähän ne hiusväri imeytyvät verenkiertoon ja sitä kautta myös vauvaan. Ja oli alan Pinni-lehdessä, että parturi- kampaaja saavat keskimäärin pienempiä lapsia..Eli koetaan suojella meidän arvokasta matkustajaa..

    VastaaPoista
  5. Kun minun lapset oli pieniä niin en nyt mielestäni mitenkään ylivarovainen ollut. Tottakai kysyi sattuiko ja jos huusi, kuin päätä leikattas niin kävin halimassa, puhaltamassa pipin, tarvittaessa laastari ja eikun menoks. Lapset sai seikkailla, leikkiä, kokea.. En vahtinut selän takana kokoajan :).
    Kerroin kyllä aika radikaalisti jo heille pienenä, miten käy jos menevät autotielle tms. katsomatta..
    Lapsi oppii virheistään, se on ihan tosiasiaa. Jos ruusu pistää, toiste ei työnnä kättään sinne ;)
    Liikaa ei kannata höösätäkkään, ettei lapsesta tule pelkääjä.
    Ja kun lapset ovat teinejä, niin TODELLAKIN virheistä oppii. Kaikki varoitukset ei mene perille, vaikka kuin neuvot ja opastat ;) Siitä ne sit oppii.
    Toki vieläkin varoitan jäälle menemästä syksyisin ja keväisin (ja muutenkaan en tykkää, että sinne menevät..) autoista muistutan, tien ylityksistä..Ja tuntuu, että kun lapset kasvaa, sitä huolehtivaisemmaksi sitä on tullut. Maailmasta on tullut aivan eripaikka, kuin 15 vuotta sitten, kun poikani syntyi.
    Ei tarvinnut jokapäivä miettiä huumehörhöjä, kidnappaajia, raiskaajia, lapsenkaappaajia yyms.
    Nykyään se on niin todellista :(
    Hyvä vanhempi on huolehtivainen, muttei hössää liikaa, koska sen olen nähnyt, että silloin vasta ollaankin kaikesta kiinnostuneita..
    Hyvä vanhempi opastaa ja välittää, kertoo miten itsekin oppi virheistään ja kasvattaa lastaan sillälailla pelottomaksi, reippaaksi, huolehtivaksi ihmiseksi :)
    Ei kuule tää huolehtiminen lopu koskaan.
    Ja niin..toi raskausajan syöminen. EHkä siinäkin se kultainen keskitie. Nykypäivänä välillä on porkkanakin aiheuttanut syöpää, joten..
    Itse söin pieniä määriä esim. maksamakkaraa ja salmiakkia söin poikaa odottaessani, koska siihen oli aivan kamala himo. Sitä taas toki ei kannata syödä, jos on verenpaine ongelmia. Suosituksia on hyvä kuunnella, mutta etsiä myös se oma maalaisjärki asioihin.
    Kun ei stressaa kaikesta, niin itse, vauva ja perhekin voi hyvin.

    VastaaPoista
  6. Huomaa miten erilaisista piireistä ihmiset tulevat nimittäin minä sain raskausaikana todella pistäviä katseita ja huomautuksia koska söin salmiakkia! Vaikka kaikkia muita suosituksia noudatinkin oli minulla raskausaikana todella alhaiset verenpaineet joten salmiakin himo oli aivan järjetön ja heti minua oltii leimaamassa huonoksi äidiksi.

    Mutta huolehtiva äidin kuuluukin olla ja itsekkin lapsen kaatuessa menen heti hoivaamaan ja sorrun monesti muutenkin stressaamaan toisen turvallisuudesta liikaa :)

    VastaaPoista
  7. Itse jätin salmiakit jne syömättä sen sisältämän glykyrritsiinin takia. Itseä niin verenpaineet kiinnostaneet. Joissakin asioissa olen oikea tiukkapipo ja jotkut asiat vedän höllemmin.

    VastaaPoista
  8. Mua ei oikeastaan yhtään kiinnosta mitä muut ajattelee :D Teen just niin kuin itse tykkään :) Graavattua kalaa en syö muutenkaan, enkä susheja ym. Pakastemarjoja (edes kotimaisia) en käytä keittämättä. Mutta enpä raskausaikana tajunnut, että periaatteessa ulkomaalaiset tuoremansikat on ihan sama asia, kuin pakastemansikat. Menihän niitä pestynä muutama kilo :D Onneksi säästyin pöpöiltä. Karkkeja ja fetaa söin paljon, mutta sillee maalaisjärki mukana :) Oon muutenkin ylitarkka ruuan hygieniasta ja en voi syödä kotimaassa juuri missään edullisessa ravintolassa mitään, koska ällöttää... Eikä suotta, mutta ei siitä sen enempää :)

    Mä oon suurimmaks osaks huolissaan kaikista läheisistä :) Ja kyllä mä käsken aina laittaa paljon vaatetta ja varoittelen autoista sekä portaista putoamisesta (pienintä) jne.

    VastaaPoista
  9. Täällä myös yksi ylihuolehtivainen äiti, enkä häpeä myöntää sitä. Niin minäkin olin ajatellut ottavani seuraavan raskauden kohdalla ruokarajoitulset kevyemmin, mutta kuinkas kävikään.. Jo heti alkuraskaudessa huomasin vahingossa syöneeni ei niin kypsää kanaa ja silloin ei todellakaan naurattanut! Se menettämisen pelko on vaan jotain ihan kamalaa, että mielummin sitä pelaa varman päälle :)

    VastaaPoista

Kiitos käynnistäsi :)

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...